perjantai 23. marraskuuta 2012

Leopardigekot lemmikkeinä


Kaikki kuvat ovat joko minun tai mieheni ottamia.

Minä olen aina ollut eläinrakas ihminen. Lapsuus meni hyvin pitkälle siinä, että toivoin vanhempien hankkivan meille koiran. Koiraa emme siskon kanssa saaneet, hiiriä meillä oli jossain vaiheessa. Haave omasta karvaisesta, söpöstä ja pörröisestä lemmikistä alkoi kaatua vähitellen siinä vaiheessa kun minulla todettiin allergia. Kissoille olen ollut allerginen niin kauan kuin muistan, koira-allergia todettiin kun olin 11-vuotias ja teini-iässä huomasin, etten voi koskaan omistaa jyrsijöitäkään.

Minä olen Ötökkä
Muistan olleeni 14-vuotias kun ensimmäisen kerran haaveilin matelijasta lemmikkinä, menetin sydämeni etenkin leopardigekoille. Vanhemmat eivät suostuneet liskon hankintaan. Kuulemma tylsä lemmikki, joka ei tee mitään ja jonka kanssa ei voi tehdä mitään. Kotoa muutettuani aloin suunnitella oikein kunnolla leopardigekon hankkimista. Minulla oli tuolloin tuttava, joka omisti liskoja. Häneltä sain paljon apua, vinkkejä ja tietoa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kun hankkii liskon. Vuonna 2006 minun kanssani samaan talouteen muutti pieni liskovauva, jonka nimesin osuvasti Neiti Ötökäksi. Ötökkä on hankittu turkulaiselta kasvattajalta Niina Hallikaiselta.

Kaikkien lemmikkien hankkiminen maksaa enemmän tai vähemmän. Tarvikkeet pitää hankkia ja niiden on oltava valmiit, kun eläin saapuu uuteen kotiin, sama on myös matelijoiden suhteen. Kallein investointi on ollut Ötökän terraario, jonka ostin kokonaan uutena. Ötökästä taisin maksaa 70 euroa, mikä on edullinen hinta. Ötökkä ei ole perinteistä värimuotoa, ja se nostaa hintaa jonkin verran. Eläinkaupasta hankittuna jopa normaalivärityksellä oleva leopardigekko saattaa maksaa reilusti päälle 100 euroa eikä liskon taustoista ja terveydestä voi aina saada varmuutta.

Ja minä Ilmatar
Ötökkä on sukupuoleltaan naaras, joten haaveilin myös urosliskosta, jotta voisin itsekin jossain vaiheessa ryhtyä kasvattajaksi. Urosliskoa en ole vielä tähänkään päivään mennessä hankkinut, mutta vuonna 2008 adoptoin ystävältäni toisen naarasliskon, Ilmattaren. Samoihin aikoihin tuttavapiirissäni oli vapautunut vanha akvaario, jonka sain Ilmattaren asutettavaksi. Olin kuluttanut Ötökkään pienen omaisuuden, joten oli ihan virkistävää, kun Ilmattaren sain hyvää kotia vastaan.


Hoito-ohjeet: Lyhyt oppimäärä

Voin suositella leopardigekkoa lemmikiksi, mikäli matelijat kiinnostavat. Gekko on todella helppohoitoinen ja nopea totuttaa ihmisten käsittelyyn. Useilla matelijaharrastajilla leopardigekko on se ensimmäinen lemmikki. Liskolla on kuitenkin omat erikoispiirteensä, jotka tulee ottaa huomioon.

Leopardigekot ovat aika pieniä, pituutta täysi-ikäisellä liskolla on noin 20-25 senttimetriä. Tästä huolimatta kyseessä on pitkäikäinen eläin, johon on sitouduttava 15-20 vuodeksi. Lisko vaatii myös riittävästi liikkumatilaa, minimisuositus pinta-alalle on 40 cm * 60 cm. Liskoa ei siis voi laittaa mihin tahansa faunaboksiin ainakaan pitkäksi aikaa. Sekä Ötökän että Ilmattaren terraariot ovat tuosta reilusti isompia. Terraarion pohjamateriaaliksi kelpaa hake, hieno hiekka tai paperi. Lisko saattaa alkaa syömään hiekkaa, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa suolitukoksen. Kokeilin kerran Ötökän terraariossa hiekkaa, mutta jouduin vaihtamaan sanomalehteen, sillä Ötökän ulosteen seassa oli hiekkaa.

Nahkaa luomassa
Terraariossa tulee olla myös riittävästi ahtaita piilopaikkoja, joissa liskot viihtyvät. Yhden piilon tulee olla wetbox, nimensä mukaan märkä laatikko. Vanha, pesty margariinirasia riittää aivan hyvin. Wetboxin pohjamateriaaliksi laitetaan esimerkiksi taloupaperia tai turvetta. Turpeen kanssa täytyy olla tarkkana, ettei materiaali sisällä lannoitteita. Turve saattaa myös laukaista liskossa kaivamisinnon päälle.

Lisko luo nahkansa wetboxissa. Kosteus pehmentää vanhaa nahkaa niin, että se irtoaa helposti. Nahan rippeitä on turha etsiä terraariosta, sillä lisko syö luodun nahan. Joskus tosin terraariosta saattaa löytyä pieniä, yksittäisiä palasia nahkaa. Liskolla voi olla jokin vaiva, jos se ei syö nahkaansa. Ötökkä on yhdesti jättänyt nahkansa syömättä. Tämä oli neljän kuukauden mittaisen kesäpaaston seurausta, joka hoitui sillä, kun sain liskon jälleen syömään.

Nahan luonnin yhteydessä liskon varpaisiin saattaa jäädä pieniä nahan rippeitä. Nämä rippeet on hyvä poistaa, vaikka lisko ei toimenpiteestä nauti. Mikäli rippeitä huomaa, liskoa tulee "liuottaa" muutaman tunnin ajan. Liuottaminen tapahtuu suljetussa laatikossa (muista kuitenkin happireiät), jossa on pohjamateriaalina märkää talouspaperia. Nahan rippeet rapsutetaan varovasti varpaista pois. Sormiin voi kastaa hieman öljyä (esimerkiksi oliiviöljy käy), jos rippeet eivät tunnu irtoavan. Jos rippeitä ei poista, ne saattavat aiheuttaa tulehduksen liskon varpaaseen ja johtaa kynsien irtoamiseen.

Leopardigekko on aavikolta kotoisin, joten lämpötiloja tulee tarkkailla. Yleisenä lämpötilana riittää noin 25 astetta, mutta lisko tarvitsee lämmittelypaikan. Lämpömatto tai lämpökivi nostavat lämmittelypaikan lämpötilan mukaviin 35-40 asteen lukemiin. Wetbox on hyvä sijoittaa terraarion lämpimään päähän. Usein wetbox on liskolle mukavin piilopaikka. Omien gekkojen osalla tuo lempipiilo kylläkin vaihtelee.

Ruokailuhetki
Leopardigekot ovat lihansyöjiä, mikä tekee ruokinnasta helppoa. Pääasialliseksi ruokavalioksi riittävät sirkat ja jauhomadot, joita saa useista lemmikkieläinliikkeistä ja alan nettikaupoista. Ruokaeläimiä voi myös kasvattaa itse. Kesällä liskolle voi antaa ruoaksi kaikkea mikä pihalta löytyy, kunhan kyseessä ei ole liskolle vaarallinen ruokaeläin, kuten ampiaiset. Kuoriaisten kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä lisko ei välttämättä sulata kuorta. Sulamaton aines saattaa aiheuttaa myös suolitukoksen. Hämähäkit, perhoset ja kirsisääsket ovat sen sijaan herkkua. Lemmikkieläinliikkeistä saa myös vahakoisan toukkia, jotka ovat suurta herkkua liskoille. Toukat tosin saattavat syödä itsensä ulos rasiasta, jossa niitä säilyttää.

Ruoan lisäksi lisko tarvitsee vitamiini- ja kalkkilisän. Vitamiiniksi kelpaa eläinkaupoissa myytävä Nutrobal. Vitamiinijauhetta voi laittaa erilliseen kuppiin terraarioon, mutta ruokaeläimet olisi hyvä pyörittää jauheessa. Kalkkijauhetta tulee myös laittaa erilliseen, matalaan kuppiin, josta lisko nuolee kalkkia. Kalkkijauheeksi käy apteekeissa myytävä liitujauhe. Vesikuppi tulee myös muistaa. Veden ja wetboxin lisäksi lisko ei muuta kosteutta terraarioon kaipaa.

Ilmatar juomassa
Leopardigekko niin sanottu sisäsiisti  laji. Gekko ulostaa pääasiassa aina samaan paikkaan, joten siivoaminen on helppoa. Kun kyseinen paikka selviää, alueelle voi levittää esimerkiksi erillisen talouspaperin, joka sitten vaihdetaan terraarion siivouksen yhteydessä. Siivouksessa poistetaan ulosteet, pestään vesikuppi ja vaihdetaan wetboxin materiaali. Pieni siivous tehdään noin kerran viikossa. Täydellinen siivous tehdään pari kertaa vuodessa. Tällöin vaihdetaan pohjamateriaali sekä pestään terraariosta kaikki, mikä irtoaa. Suursiivouksen ajaksi lisko tulee laittaa suljettuun rasiaan, jonne voi laittaa revittyä talouspaperia pehmukkeeksi.

Leopardigekot paastoavat pari kertaa vuodessa. Talvella niille voi järjestää talvilevon, jonka aikana lisko ei syö mitään. Talvilepo järjestetään lyhentämällä valoisaa aikaa 12 tunnista 8 tai jopa 6 tuntiin vähitellen. Valon vähentämiseen menee noin kuukausi, jonka jälkeen valoja voi pitää lyhyellä ajalla päällä vielä toisen kuukauden. Tämän jälkeen valot sammutetaan kokonaan noin kahden kuukauden ajaksi. Valoa aletaan lisätä vähitellen talvilevon jälkeen. Toinen paasto on kevään ja kesän aikaan, jolloin lisko vähentää itse syömistä. Paasto kestää usein muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Liskoa voi pakkosyöttää, jos sen ruohalu ei tunnu heräävän itsestään. Pakkosyöttäminen tapahtuu niin, että pieneen määrään hunajaa sekoitetaan vitamiinijauhetta, ruokaeläimiä voi murskata (niin karulta kuin se kuulostaakin) sekoituksen joukkoon. Sekoitusta otetaan joko pieneen ruiskuun tai muun kapean esineen päähän. Sekoitetta laitetaan pieninä tippoina liskon suulle, josta lisko voi sen nuolla. Pakkosyöttämisessä pitää varoa, ettei sekoitetta joudu liskon sieraimiin.

"Tylsä ja persoonaton lemmikki"


Useat tuntuvat ajattelevan, ettei lisko tai mikään muukaan matejia voi olla kiinnostava lemmikkinä. Totuus on kuitenkin toinen. Minun mielestäni liskojen toiminnan seuraaminen on äärimmäisen kiinnostavaa puuhaa. Nahan luonnin seuraaminen on suorastaan kiehtovaa; lisko kiertää wetboxia yrittäen saada vanhan nahan irti. Siinä on jotain oudolla tavalla hauskaa.

Liskot keksivät myös muita aktiviteettejä. Leopardigekko ei ole kiipeilevä laji, mutta lähes kaikki tapaamani yksilöt ovat yrittäneet päästä pakoon kiipeämällä lasia pitkin, heikoin tuloksin. Kesällä ja loppusyksystä Ötökkä oli keksinyt kaivaa terraarion pohjamateriaalia, ilmeisesti Kiinaan. Toinen kovasti yritti kaivaa terraarioon kuoppaa siinä kuitenkaan onnistumatta.



Vaikea uskoa, mutta myös liskoilla on omat luonteensa, ainakin minun liskoillani. Kun hain Ötökän kasvattajalta, sain valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen jökötti omassa boksissaan liikkumatta ja pelästyneenä. Toinen ravasi ympäri omaa boksiaan aivan kuten protestoiden päiväunien häirintää vastaan. Valitsin sen aktiivisemman yksilön. Ötökkä on edelleen utelias olento, joka monesti tulee terraarion seuraan ihmettelemään ulkopuolista maailmaa. Ilmatar puolestaan pysyttelee enemmän piilossa. Ötökkä hämmentyy usein suursiivouksesta ja tutkii terraariota pitkään ennen kuin tunnistaa alueen kodikseen. Ilmatar harvemmin hätkähtää edes terraarion sisustuksen muutoksista.

Leopardigekko on hyvä lemmikki oikeastaan kenelle tahansa. Useiden ystävieni mielestä gekko on aluksi eksoottisen tuntuinen kotieläin, vaikka kyseessä on aika tavallinen eläin. Etenkin herppiharrastajien keskuudessä leopardigekko on usein ensimmäinen ja tavallisin matelija, johtuen sen helppohoitoisuudesta. Laji tottuu käsittelyyn, mutta jos haluat eläimen, jota paijata ja rapsuttaa ja jonka kanssa voi peuhtata, leopardigekko ei ole sinua varten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.